Uudessa paikassa minulla on tapanani luoda nopeasti uusille kulmille sopivat rutiinit. Näin olen tuntenut asettuvani ympäristöön jos toiseenkin varsin nopeasti, vaikka varsinainen kotiutuminen veisikin kauemmin. Elämäntilanteesta ja ympäristöstä riippuen kotiutumiseen on mennyt parista kuukaudesta vuoteen. Vaikka alussa tunnelmat vaihtelevat äärilaidasta toiseen ja ovat kaikkea siltä väliltä, joku kaunis päivä sitä aina huomaa, että uudet nurkat tuntuvat enemmän kodilta kuin miltään muulta.
Nyttemmin tiedän myös, että heti alkuun kannattaa omaksua asioita myös paikallisilta. Arki muuttuu helpommaksi, kun tekee osan asioista niin kuin kaikki muutkin – eikä potki tutkainta vastaan. Ei esimerkiksi kannata ostaa vihanneksia supermarketista, jos paikalliset ostavat ne torilta. Supermarketista saa varmaankin vain nahistunutta tuontikamaa. On myöskin turha etsiskellä lihatiskiltä pihvilihoja, jos filettä myydään vain kokonaisina kaupungin suurimmassa kauppahallissa. Viikonloppupihvit pitää silloin vetäistä jossain muualla kuin kotona. Eikä kannata etsiä mukavaa aamiaiskahvilaa maassa, jossa lounas on päivän pääateria. Silloin pitää syödä aamiaiset kotosalla, jos siis kaipaa jotain briossia tukevampaa.
Voihan sitä tietysti toteuttaa elämänsä samanlaisena kuin kotimaan kamaralla, mutta miksei sitä poimisi vieraasta kulttuurista ne kivoimmat tai muuten vain arkea helpottavat jutut? Kun kerran voi valikoida parhaat päältä ja pitää ne itselleen tärkeimmät jutut.
Miten arkeni on sitten muuttunut näiden viimeisen kolmen viikon aikana? Olen omaksunut paikallisilta varsin käytännönläheisiä ja arkisia juttuja.
Ensinnäkin opettelin käydään superhypermarketissa, joita olen varsin onnistuneesti vältellyt jo vuosien ajan. Kun huomasin, että sellainen on meitä lähinnä, totesin ruokaostoksiin siis kuluvan aikaisempaan verrattuna moninkertaisen ajan. Kaupan sisällä kun pitää käyttää edestakaiseen kuljeskeluun joka tapauksessa tuhottomasti aikaa. Päätin siis muokata rutiinejani niin, että päivittäisen ostospyörähdyksen sijaan käyn kaupassa korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Mieluiten kävisin vain kerran viikossa, mutta koko viikon ostoksia en saa raijattua kotiin käsivoimin. Onneksi Lontoon superhypermarketista löytää lähes kaiken tarvitsemansa pesuaineista currytahnaan. Valikoima on laaja varmasti osaksi sen takia, että naapureita on joka puolelta maailmaa. Ja jos sitä jotain ei löydy, voi opetella ilmankin olemaan.
Kotimaista kalaa on lähes joka kaupassa tarjolla useampaa sorttia. Tämä oli helppo omaksua osaksi arkea, varsinkin kun läheiseltä torilta löytyi kalakoju, josta löytyy kyllä kaikkea mitä voi kaivata ja vaikka mitä muutakin. Saihan kalaa sieltä edellisestäkin asuinmaasta, mutta harvemmin meidän kulmakaupoista, joten jotenkin siitä tuli viikonloppujen erikoisherkku. Puhumattakaan sitä edellisestä asuinmaasta, jossa oli lähes poikkeuksetta tarjolla vain järvien herkkuja, jotka ei tällaiselle meren äärellä asuneelle oikein herkuilta maista.
Pyöräilyn sijaan järkevin kulkupeli uudessa kotikaupungissamme taitaa olla joko patikkakyyti tai julkiset kulkuvälineet, joissa ei juuri kannatta kelloa vilkuilla. Vaikka kaupungissamme asustelee miljoonia ja taas miljoonia, julkiset kulkupelit eivät läheskään aina toimi ongelmitta. Ehkäpä juuri miljoonien kanssakaupunkilaisten takia ne eivät toimi ongelmitta, jokaisen kun pitää päästä joka päivä johonkin suuntaan. Vaikka ruuhka-aika erottuu perusruuhkasta, koko päivän jatkuva ruuhka viivästyttää maanpäällistä liikennettä ja maanalaisetkaan eivät aina kulje aikatauluissaan.
Pyöräily taasen on lapselle paljon stressaavampaa kuin edellisessä kotimaassa, koska pyöräkaistoja ei juuri ole kävelykaistan jatkeena, lisäksi autokaistat ovat kapeampia ja ohittavat autot tulevat lähes iholle. Voipi olla, että hän myös aistii minun pelkoni, joka taasen johtuu vasemmalla puolella ajamisesta. Pyöräily siis myös hyllytettiin, ainakin silloin kun järkevää (lue hiljaista) reittiä ei ole tarjolla ja totuttelemme taas lastenvaunuilla kruisailuun. Taitaa olla lapselle helpompaa kuin äidille.
Leivästä en tainnut vielä mainita mitään, mutta tästä olen vielä sen verran järkyttynyt, että tähän en taida vielä pystyä.
 |
| Laajakaista ei edelleenkään toimi, joten kuvituksena muuttotunnelmia vanhasta kodista. |
Lähetä kommentti