tiistai 26. huhtikuuta 2016

Eineshyllyindeksi

Olen ilokseni huomannut, että kotikulmieni marketeissa on piiiitkän pitkät hyllyt terveellisen ja herkullisen näköisiä einesaterioita ja jos jonkinlaista arkisen ruokahuollon yksinkertaistajaa. Pitäisi kyllä varmaankin puhua valmisruuista, koska eineksessä kalskahtaa vanhahtava sävy, joka on näistä hyllyistä tosiaan kaukana. Hyllymetreille on varmasti monta syytä. Ihan niinkuin suurkaupungissa on monenlaisia ihmisiäkin, mutta ne saivat minut pohtimaan.

Esikäsiteltyjä vihanneksia moneen makuun.
Miksi kiinnitin huomioni näihin pitkiin ja värikkäisiin hyllyihin? Koska sellaisia en Saksassa nähnyt ja olin jo melkein unohtanut, että valmista ruokaa voi ostaa muualtakin kuin ravintolasta. Einekset loistivat marketeissa poissaolollaan, tai sitten vaihtoehtoja oli parin yhden hengen salaattiannoksen ja kahden eri tuoreraviolin verran. Loput vaihtoehdot oli löydettävissä pakastealtaan uumenista. Veikkaisin että lähellä Saksan totuutta ollaan myös aika monessa maassa Välimeren rannalla: valmisruokavaihtoehdot eivät houkuttele perheellisiä ja ajanpuutteessa tilataan illallispöytään pizza (tms). 

Koska tarjonta seurailee tarkasti kysyntää, syyt löytynevät saksalaisten arkirutiineista. Suurin osa saksalaisista syö päivän ainoan lämpimän aterian lounaalla. Illalla kotona mutustellaan abendbrotia eli iltapalaleipää (vapaasti suomennettuna). Iltapalaleipä voi kyllä olla vaikka pastaa kastikkeen kera tai pihvi ranskalaisilla, se on siis aterian nimi eikä kuvaile sen sisältöä  vaikka useammin kyllä aterian sisältää leipää erilaisin höystein. Ne taas jotka kokkailevat kotona (lue äidit) tekevät sitä ajan ja aatteen kanssa, hakevat lihat lihakaupasta ja vihannekset torilta (tai siis Wochenmarktilta, joka on kerran, kaksi viikossa jollain lähikadulla tai -aukiolla).

Brittiläisissä lapsiperheissä illallinen syödään kello viisi. Sen opin jo eräällä asunnonhakureissullamme ennen muuttoa, kun huomasin leikkikentän tyhjenevän varttia vaille viisi kuin salamaniskusta, kun taas Saksassa hiekka pöllyää melkein kuuteen asti. Muutama mamutaustainen kasvattaja saattaa pysyä leikkikentällä kuuteen asti. Onhan tämä kaupunki täynnä meitä mamuja. 

Saksilla naps ja  tästä vihannekset wokkiin.
Tuskin tulee yllätyksenä, että meidän perheessämme noudatetaan saksalaista ruokarytmiä. Suurin ero  suomalaiseen verrattuna lienee siinä, että iltapalaa emme syö, ja päivän viimeinen ateria on illallinen kuuden jälkeen. Iltapäivällä lapsi saa välipalaa, banaania, omenaa, rusinoita tai sen sellaista. Aamupäivällä en välipalaa tarjoile kuin erityistapauksissa. Enkä taipuisi brittirytmiinkään, koska en halua olla kotona kokkaamassa koko iltapäivää enkä halua aterioida kahden lapseni kanssa. 

Toisinaan kummastelen myös Suomen neuvolan suositusten mukaista ruokarytmiä: ehtivätkö suomalaisvanhemmat muuta tehdä kuin käydä ostoksilla, kokata, kuoria ja pilkkoa hedelmiä sekä voidella leipiä? Ei minusta olisi moiseen jatkuvaan ruokaringin pyörittämiseen. Onneksi lapsemme näyttää kasvavan hyvin kolmellakin aterialla ja yhdellä välipalalla.

Toisaalta Suomessa on lyhyet työpäivät ja marketit täynnä arjen helpottajia, kuten keittojuurespusseja ja perunasuikalepakasteita. Enemmän aikaa, enemmän apuja, ehkäpä sitä ehtii.

Keittojen ystäville.
Millainen kysyntä luo nämä hyllyt, eli miksi brittimarketit ovat täynnä herkullisen värisiä einesruokia ja  muita arjen helpottajia, kuten valmiiksi pestyjä ja pilkottuja wokkivihanneksia kaikissa sateenkaaren väreissä? Syynä lienee kiireiset äidit. Kiireisenä pitävät varmastikin oma työ  ja lasten harrastukset ihan kuin muuallakin. Työpäivät täällä suurkaupungissa ovat Skandinaaviaan verrattuna todella pitkät, joten avut ovat tarpeen. Monessa koululaisperheessä on nanny lastenkaitsemisapuna koulun sulkemisesta vanhempien kotiutumiseen, minkä lisäksi apuja arjen hallintaan haetaan kaupasta. Saksassa äidit tekevät useammin osa-aikatyötä tai ovat kotona, mistä monet blogistikollegani ovatkin viime viikkoina kirjoitelleet.

Kun pohdin tätä lisää, huomasin brittikauppojen värikkäät hevi-osastot ja pitkät kala- ja lihatiskit: äitien ei oleteta hakevan vihanneksia ja hedelmiä torilta ja kalaa ja lihaa niille omistautuneista kaupoista, vaan kaikki saa tuoreena marketista ja valinnanvaraakin on tuhottomasti  ja aikaa säästyy ellei sitten ala vasta tiskillä arpomaan mitä söisi. Kala- ja lihatiskien myyjien asiantuntijuudesta en menisi takuuseen, mutta valmispakatut lihat ja kalat olemme todenneet yllättävän laadukkaiksi.

En usko enkä väitä, etteivät miehetkin marketeissa kävisi. Useamman maan marketteihin tutustuneena sanoisin kuitenkin, että markettien hyllyt ovat parempi heijastus naisten kuin miesten elämään, ja erityisesti perheellisten naisten. Siinä missä itsekin entisessä elämässäni kävin kerran tai kaksi viikossa kaupassa hakemassa kassillisen jääkaapintäytettä, nykyisin teen saman joka toinen päivä. Lisäksi kauppakassini on huisisti isompi kuin ennen lasta.

Muistelin myös lukeneeni Suomen valtamediasta jutun, jossa kuuluteltiin pienempien leipäpussien perään, että ehkäpä tämä pätee Suomeenkin: kauppiaan ajatuksissa on vain nelihenkinen tavisperhe, jonka poikkeamia on hankalampi palvella.

Eineshyllymetrit kertovat äitien työssäkäyntiprosentin ja työpäivien pituuden: mitä värikkäämmät hyllyt, sitä korkeampi on naisten työssäkäyntiprosentti ja mitä enemmän on tarjolla valmiita aterioita, sitä pitempiä ovat työpäivät. Siitähän teollisten einesten tarina taisi alkaakin: naisten työllistymisestä kodin ulkopuolelle, vaikka suurin naisten vapauttaja taitaa olla pesukone.








2 kommenttia:

  1. Kiinnostava näkökulma tuo einesvalikoiman ja naisten työssäkäynnin korrelaatio. Mahtavaa, että terveellisiä eineksiä on hyvin tarjolla, ne on kyllä arjen pelastajia. Turvautuisin enemmän eineksiin, jos tarjonta olisi parempaa. Tiedäthän sinä Saksan ruokakauppojen tarjonnan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itsekään tajunnut valmisruokien puuttuvan saksalaisista kaupoista ennen kuin näin täkäläisen runsaudenpulan. Olen edelleenkin innoissani, varsinkin noista esikäsitellyistä kasviksista. Monesti kassan lähellä on pieni kylmäkaappi, jossa on kaikki tarvikkeet nopeaan wokkiin: tuorenuudelit, vihannessekoitus, kana ja yrtit. Eihän britit ole tehokkuudestaan tunnettuja, mutta kaupasta täällä suoriutuu tosi tehokkaasti :)

      Poista