keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ulkosuomalaisen sisäinen säätutka

Sisäinen säätutka on meille jokaiselle kertyinen kokemusten summana kehittynyt sääennustustaito. Se kertoo, milloin voi olettaa millaistakin säätä ja että mistä esimerkiksi kevät alkaa ja mihin se loppuu.

Suomalaiselle kevään tuloa voi merkitä ensimmäinen leskenlehti tai ehkä ensimmäiset etelämpää saapuneet muuttolinnut. Minun kevääni alkaa tietynlaisesta auringonvalosta, joka paistaa tietystä kulmasta tarpeeksi kirkkaana. Tätä en tietenkään voi kokea samalla tavalla muualla kuin kotikulmillani Suomessa, jossa aurinko saavuttaa oikeat kulmansa maaliskuun loppupuolella, joten kevään merkkien havainnointini on ollut viime vuosina vähän hukassa, varsinkin jos on paikallisilta kysyminen, ja kun olen kysynyt paikallisilta, on kevät alkanut kuulostaa epäilyttävän paljon kesältäni. 

Kavereille ja kollegoille vuodenaikojen vaihtelua kommentoidessani on minuun kohdistettu varsin omituisia katseita, eikä ihan suotta. Olen varmasti kuulostanut paikallisten korvaan enemmänkin houreiselta. Kahdeksan vuoden takainen italialainen kämppikseni edelleenkin kyselee minulta keävisin, että onko kevät jo alkanut. Nykyisin kyllä huumorimielessä. Hän kun kerran järkyttyi pahasti, kun olin kertonut tuntevani kevään tulon. Hänelle samat sääilmiöt merkitsivät vielä infernaalisen pitkään jatkuvaa talvea. 

Mitäköhän tästäkin sanoisi?
Kotikulmani Suomessa ovat meren rannalla, joten ukkosmyrskyt ovat yleensä kaukaa kuultuna rajumpia, rantautuessaan ne heikkenevät mutta etenevät rannikolta sisämaahan nopeasti. Ukkosmyrsky kestää noin puolisen tuntia. Ulkosuomalaisuuteni alkumetreillä totesin sisäisen sääennustimeni olevan pahasti hukassa ukkosmyrskyjen kanssa. Olin kerran lähdössä juoksemaan, mutta juuri kun avasin ulko-oven, alkoi jyristä. En antanut tämän lannistaa, vaan päätin katsella hetken televisiota. Tunnin passiivisen kielikylvyn jälkeen totesin myrskyn varmasti olevan jo ohi, joten menin lämmittelemään niveliäni sisäpihan lukuisiin rappukäytäviin. Parinkymmenen minuutin jälkeen totesin myrskyn yltyvän yhä uudestaan ja uudestaan, joten vihelsin pelin poikki  olinhan jo saanut hien pintaan ja naapurit ihmettelemään uuden ulkomaalaisen naapurin ukkosriittejä. Menin sisälle ja vaihdoin löhövaatteet päälle. Ukkosmyrskyä kesti ainakin keskiyölle.

Myös sateen tuloa on vaikea ennustaa muualla kuin kotikulmillaan. Pitää oppia katselemaan taivaan merkkejä, pilviä ja muutoksia sekä tuulen suuntaa uudella tavalla. Kun kakkoskotini siirtyi Amsterdamista Hampuriin, luulin osaavani ennustaa sateiden alun ja keston noin suurin piirtein, ajoihan kaupungista toiseen reilussa neljässä tunnissa ja molemmat olivat veden äärellä. Sadetutkani oli kuitenkin uudestaan ihan yhtä hukassa tai oikeastaan enemmän hukassa kuin Amsterdamissa, siis meren äärellä. Siinä missä totuin Amsterdamin nopeisiin mutta rankkoihin kuuromaisiin sateisiin ja aloin osata ennustaa niiden kulkua nopeasti  olihan olosuhteet aika samanlaiset kuin kotinurkillani Suomessa  Hampurin sateet eivät tarvinnetkaan paljon pilviä, saatika sitten tummia sellaisia, alkaakseen, ja kun sade alkoi, se jatkui, jatkui ja jatkui. Joskus sateet tuntuivat kestävän viikkoja. Hampurissa en oppinut oikein muuta kuin ottamaan aina joko sadetakin tai sateenvarjon mukaan, jos taivaalla oli yksikin pieni pilvenhattara ja jonkin verran tuulta. Ennustustaitoni eivät myöskään parantuneet vuosien mittaan.

Ulkomailla on myös harvemmin oikean verran vaatetta päällä. Kun katsoo ulos ja näkee harmaan pilvitaivaan, moni ennustaa lämpötilan näkemänsä perusteella aurinkoista päivää kylmemmäksi, mutta kuinka paljon kylmemmäksi? Sadetakki tarvitaan, mutta pitääkö sinne alle pukea pitkähihainen? Tarvitseeko huivia, hanskoja tai pipoa? Pitäisikö avata ikkuna ja kokeilla tuulenvirettä, koska lämpömittarikaan harvemmin paljastaa kuin lämpötilan, ei ilmankosteutta  luultavasti. Ainakin, ellei säätutka ole ehtinyt päivittää itseään jo jonkin aikaa uuden asuinpaikan oloja vastaavaksi.

Nyt huomasin olevani taas hukassa. En tiedä millaisen takin lapsi kesäksi tarvitsee, saatika sitten minkälaiset kesäkengät ja sandaalit kesäkuukausille tulisi ostaa. Toisaalta tämä ei ole vielä kovin suurikaan ongelma, koska lapsi ei ole toistaiseksi kelpuuttanut yksiäkään uusia kevätkenkiä saappaita lukuunottamatta. Aseeni muutosvastarintaan on tilata netistä viime kevään kenkäarsenaali kokoa, ehkä kahta, suurempana.

Tätä. Onneksi Apple auttaa.







4 kommenttia:

  1. Totuuden sanoja! Onhan tuo aika turhauttavaa, kun ei millään meinaa hahmottaa, minkälaisia sääilmiöitä on odotettavissa. Mulla on myös mennyt viime vuosina säätutkat ja vuodenaikojen hahmottaminen ihan plörinäksi paikanvaihtojen vuoksi, niin ulkomailla kuin Suomessakin. Kotimaan talvea en meinaa hahmottaa enää lainkaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa aloin aamulla tiirailla ikkunasta millaisia takkeja paikalliset olivat laittaneet päälle. Näin tuli harvemmin valittua vikatikki ja oppi paljon arkivarustelua. Mietin itsekin juuri, miten hukassa olin jossain vaiheessa Suomen lomalle tarvittavista vaatteista: kroppa oli tottunut paljon lämpimämpään, niin ei enää riittänyt vanhat tiedot, vaan piti aina pakata vähän lämpimämmin vaatetta mukaan.

      Poista
  2. Tämä on niin totta! Berliinin sää on aika lähellä Keski-Suomen säätä, paitsi että aina kuukauden kesää kohti. Eli kesä pari kuukautta pidempi ja keskeltä kuumempi (ja kyllä huomattavasti kosteampi), ja talvi vastaavasti pari kuukautta lyhempi. Kesti muistaakseni noin kahdeksan vuotta, ennenkuin aloin automaationa tajuta mikä kuukausi täällä on, etenkin keväällä ja syksyllä (eikä siis se mikä Suomessa olisi jos olisi tällainen ilma) :D Nyt yhdentoista vuoden jälkeen ei enää ulos katsellessa kovasti kummastuta että huhtikuussa voi jo vihertää silmut puissa ja siitepölykausi olla käynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitepöly yllättää mutkin joka kevät. Ei sitä edelleenkään osaa odottaa ennen toukokuun loppua!

      Poista