SOCIAL MEDIA

torstai 17. elokuuta 2017

Perheetön varaslähtö arkeen

Viime aikoina on tullut mietittyä paljon tasa-arvoista vanhemmutta. Otin varaslähdön arkeen ja lensin takaisin Saksaan viikkoa ennen muuta perhettä, joka jäi lomailemaan mökille.

Me ei olla viime vuosina oltu kovin onnekkaita lomien ajoituksessa eikä olla aina pystytty viettämään kaikkia lomia kokonaisuudessaan yhdessä. Viime kesänä saatiin tyytyä pitkään viikonloppuun ja tämäkin kesäloma piti suunnitella viime metreillä uusiksi, koska sain opiskelupaikan, ja kesälomani siirtyi viikkoa aikaisemmaksi mutta mies ei enää pystynyt siirtämään omaansa. Reilu viikko lomailtiin yhdessä, viikon vietimme kumpainenkin lapsen kanssa mökillä ilman toista vanhempaa.

Tämän kesälomasäädön ehdoton voittaja on napero, joka pääsi Suomen kesämökille niin pitkäksi aikaa, että häneltä pääsi melkein unohtumaan, missä koti on. Siltä se ainakin erään puhelinkeskustelun jälkeen tuntui. Että saa nähdä, miten hyvin muksu sopeutuu takaisin saksalaiseen arkeensa.

- Äiti, missä olet?
- Kotona.
- Niin minäkin!
- Siis mökillä?
- Ei, kun kotona.



Perheen pojilla on takana mieletön lomaviikko, minulla vastuuton vaikkakin työntäyteinen opiskelijaviikko. Lopputulema on se, että kaikilla oli hauskaa. Ikävä on toki vaivannut puolin ja toisin, vaikka lapsi toki osaa omaansa vielä sanoittaa.

Täällä Keski-Euroopassa on hankala toteuttaa vanhemmuutta suomalaisittain tasa-arvoisesti monestakin syystä, mutta uskoisin jokaisen puoliksi suomalaisen ja ulkosuomalaisen perheen vanhemmuuden olevan asteen tasa-arvoisempaa kuin kokonaan keskieurooppalaisten kollegoiden. 

Itse myönnän tuupanneeni keskieurooppalaista siippaani tasa-arvoisen vanhemuuden suuntaan aika voimalla ympäröivän kulttuurin vastavoimaa peläten, ja nyt kerään työmme hedelmiä: ne tosiaan pärjäävät viikon keskenänsä. Toki naapurin mummolasta saa ruokahuoltoa tarpeen mukaan, mutta sama apu on ollut tarjolla minullekin.

Äiditön viikko ei olisi mahdollista kovinkaan monessa tuntemassani saksalaisessa lapsiperheessä, koska saksalainen perhedynamiikka on aika äitipainotteinen. Äidit ovat usein osa-aikatyössä tai kokonaan kotona ja hoitavat arjen pyörityksen, jonka eri askareet jäävät isille pimentoon. Näinhän se meilläkin aika pitkälti on, mutta olen silti aina pitänyt huolen, että perheessämme näkyy myös pohjoinen ulottuvuutemme. Ei aina arjen askareina (koska miehellä on pidemmät työpäivät kodin ulkopuolella) mutta ainakin asenteissa. Vaikka se voi paikallisille näyttää vähän omituiselta, meillä mies hoitaa esimerkiksi neuvolakäynnit (käytännössä täällä käydään kyllä lääkärissä) ja osan vaaterumbasta. Saksalaisisät ovat kyllä ahkeria leikkimään lastensa kanssa, mutta taidot rullaavaan arkeen voivat olla aika haperot.




Mutta minuapa ei haittaakaan, jos lounas koostuu keitetyistä nakeista, välipala unohtuu toisinaan syödä ja sadekelillä lähdetään kylille sandaaleissa. Tärkeämpää on että myös isällä on tasavertainen mahdollisuus puuhastella jälkikasvunsa kanssa ihan omaan tahtiinsa.

2 kommenttia :

  1. Mä oon niin samaa mieltä ihan kaikesta! Meidän perhe toimii myös hyvin samalla tavalla. Oon ihan varma, että tasapuolisempi tehtävien jakaminen on helpompaa, kun potentiaaliset kommentoijat miettivät vaan että taas noita pohjoismaalaisia naisia. Hyvä niin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista äitikollega! Yllätyksekseni mä olen saanut kuulla muutamilta kaveriäideiltä kateellisia kommentteja mun työ- ja vapaa-ajan matkoista, että pystyisinpä/ uskaltaisinpa minäkin. Loppujen lopuksi kyse ei ole kuin luottamuksesta siihen, että se toinen pärjää - ja jos toinen luottaa, kyllä se toinen pärjää. Loppu on hienosäätöä 😊

    VastaaPoista